Seuraava teksti sisältää ajatustulvan, jos ei kiinnosta niin jätä lukematta koko paska.
Mun elämästä on tullu kummallista. En jotenki osaa elää ilman tietokonettani (onko se ny joku ihme). Se, etten pääse tumblriin ja naamakirjaan ja postaamaan just sillon ku huvittaa saa aikaan jotenki kummallisen tyhjän olon. Kai se kuvien yms turhan perseen julkaseminen toi jonku kummallisen tuotteliaisuuden ja kuulluksi tulleisuuden tunteen joka nyt puuttumisellaan aiheuttaa typerää mieltä ja oon jatkuvasti pahalla tuulella, ellen sitte puhu jonku kivan kans. Vapaa-ajalla oon pääasiallisesti yksin niin kiukkuan yksin omas huoneessani kirja kädessä sitä kuitenkaa lukematta.
Toinen asia joka on mun mielestä hämmentävää on se ettei ihmiset kiinnitä muhun minkäänlaista huomiota. Kotona pidin koko ajan niin jumalatonta älämölöä ja tein välillä kummallisia asuratkaisuja ja sain huomiota, vaikken positiivista niin ainaki ihmiset tiesi että oon olemassa. Täällä porukka lähinnä meidän sixth formilta tietää et joo siellä on suomalainen vaihtari joka ei koskaa puhu. En puhu ihmisille ku pelkään nolaavani itteni enkä halua antaa suomesta huonoa kuvaa joten oon hiljaa paitsi jos mulle puhutaan.
Mulla on just tällä sekunnilla päällä aivan tappava alemmuuskompleksi. Vois varmaan lakata käyttämästä Tumblria kokonaan ku siellä on kaikkia kivan laihoija likkoja ja täällä koneen äärellä istuu epämuodostunut peruna. Rääkkäsin itteni just kivalla lihaskuntosarjalla ja meen suihkuun nyt. Vois alottaa vähä jonku hyväskälakonnäkösen ni pääsisin ehkä kesäkuntoon kolmikymppisikseni.
