Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

Ärsytyksenpurkupostaus. 

Just tällä hetkellä mua ärsyttää tuhat asiaa. En tiä, mulla on ollu varmaan huono päivä (joka on kestäny kuukauden). 

Ärsyttää luovuusblokki. 

Ärsyttää opiskelu.

 Ärsyttää ku koko ajan johonki ottaa kipeetä eikä koskaa oo hyvä olo. 

Ärsyttää ku aina ku mua pyydetään johonki, oon jossain muualla ku kotona.

 Ärsyttää vammanen tapa jolla muokkaan kuvani. 

Ärsyttää netin jatkuva katkeileminen.

 Ärsyttää ku en saa ihmisistä selvää. 

Ärsyttää ne miljoonat puutteet joita itessäni näen mutta joiden täyttämisen eteen en tee mitään. 

Ärsyttää ku en osaa nukkua. 

Ja suoraansanottuna vituttaa tää pääkipu ja jatkuva väsy ja paska fiilis joille ei oo jumalauta edes syytä. 

Onneks mulla on Jens järsimässä mun lakanoita ja tulemassa viereen. Ja Miia ja Noora puoliksi pakotti mut mun iltaunilta saunomaan niiden kans. Jotaki hyvää edes.

We can see forever from up here

Mua vähä ärsyttää ku mulla olis halua kuvata videoita mutta mulla ei oo mitää muuta ku kännykkä ja paskanen pokkari joilla sitä tehä, enkä tykkää niiden laadusta yhtää. Mua ärsyttää myös se kuinka laiska ja saamaton oon, mä vaan nukun, makaan sängys, dataan ja luen päivät pitkät. Mun suurin saavutus tältä päivältä on se että kävin ostamas kynsisakset Jenssille ja leikkasin sen kynnet (jonka tuloksena mun kädet on ihan naarmuilla ja tatskasta lähti pala, never gonna be productive again). 

We chose the path of disgrace

Uudenvuoden materiaalia. Sitä on oikeestaan ihan helvetisti koska mun kamera oli lähemmäs koko yön Lillyn hallussa mutta kaikki on enemmän tai vähemmän epäedustavaa. Saksa, tai ainaki Berliini, oli aika perkeleen paljo villimpi paikka uudenvuoden aikaan ku joku kämänen Kauhajoki, ne kotibileet missä oltiin koostu tähtisadetikuista ja konfettisateesta olohuoneessa ja parvekkeelta näky noin 20 raketinpamahdusta sekunnissa, baari johon mentiin kahden aikaan oli auki aina kahdeksaan aamulla. Onnellisia ihmisiä.