I wish I didn't really kiss the mirror when I'm on my own

Haluun osata kirjottaa kauniita lauluja ja vuodattaa ajatukset mun päästä säveliksi. Haluun pystyä kastamaan siveltimen maaliin ja luomaan kankaalle jotain tajunnanräjäyttävää ja tarkotuksellista. Haluun tarttua kynään ja oksentaa paperille syvällisiä ajatuksia niin että kaikkiin kolahtaa. Haluun ilmasta tuntemukseni ja ajatukseni ilman takeltelua ja kiusallisia hiljaisuuksia. Ehkä sit mä olisin jotaki.

Maybe someday you'll be somewhere talking to me as if you knew me

Mun elämä on tylsää ja yritän olla luova. Tehä juttuja joita osaan. Sit petyn ku en osaakkaa niin hyvin ku kuvittelin. Mun kädessä on mustelma ku Orava puri mua eilen ja se on jokseenki koomista.

My age has never made me wise

Tänään on taas intergalaktinen ärsytys-päivä. Kaikki ärsyttää. Kaikki mitä kukaa sanoo tai tekee ja kaikista eniten se että niin turhat asiat ottaa päähän. Olis niin kivaa vaan olla ihan tavallinen pulliainen välillä, normi melkein-aikuinen ihmisnaaras. Ei sen pitäis olla niin saatanan vaikeeta. Mut ylitsepääsemättömältä se tuntuu, mitäs oon tällänen ihme vainoharhanen laiska paska jonka pitää normaalissa ympäristössä huutaa jos haluaa keskustelussa huomiota osakseen.

Mä en jaksa enää koskaan olla kaunis

Kävin kuskimas porukkaa Haloo Helsingin keikalla Rytmikorjaamolla ja otin tykin mukaan. Vitutti ku siä tungokses yritin varpaillani seisten saada hyviä heilahtamattomia kuvia ja olla samalla mahdollisimman vähä takanaolijoiden edessä ja lyömättä ketää tuolla aseella päähän, ja noin 34532678 ihmistä huutaa korvaan että NO TULEEKO HYVIÄ KUVIA ei tule kun häiritset olemassaolollasi mene pois ja ole hiljaa kiitos. 

Näytän nyt tosi oudolta koska mulla on meikkiä naamas ekan kerran yli viikkoon.

I lie in bed, I hate my guts

On ihan kivaa ku tuo aurinko paistaa ja sulattaa. Paitsi että päivisin sokaistuu ja öisin ei pysy pystyssä koska jäinen sohjo. Tuntuu niinku mun niskalihasten poimujen seassa olis pieni ja terävä kivi mutten oikein osaa ittekkää määritellä kohtaa missä se on. Mua ärsyttää ku mun ajatukset ja ideat leijailee ympäri mun päätä abstraktina mössönä enkä ikinä osaa muotoilla niitä niin et voisin jakaa ne maailman kanssa. Tästä johtuen myös artikuloin välillä kuin vain toisen aivopuoliskon kanssa syntynyt vasikka. Välillä tulee hirvittäviä luovuuspuuskia mut sit pitää ruveta tekemään jotain "oikeeta" (tai mennä nukkumaan koska kello on neljä aamulla) ja inspikset valuu viemäriin eikä huvita enää jatkaa myöhemmin. 

Ps. näytän ihan kaljurotalta ilman mun nenäkorua, voi helvetti 

Laulu