Oonko ehkä masokistisin ihminen pitkiin aikoihin
On tekstejä joista tiän et tulee paha olo mut luen niitä silti, vaan siks et tuntuu pahalta jo valmiiks. Ihan ku se olis joku hyväki syy kiduttaa itteensä yhtää sen enempää ku mitä kituu muutenki.
Se on ehkä kauhein tunne ikinä ku huomaa vieläki ajattelevansa jotain mitä ei saisi, kiellettyä ja salaista. Semmosta minkä on jääny taakse jo yli kaks vuotta sitte. Huomaa vaan, ettei katse pysy pois sieltä mistä sen pitäis pysyä, ja ajatukset harhailee jossain aidan toisella puolella, toisen reviirillä. Joten mä pyydän anteeks.
Mun elämä ei vaan oikein tunnu menevän niin siististi sinne putkeen ku pitäis, pääs pyörii vaan erilaisia haaveita siitä mitä vois tapahtua, vitun utopistista paskaa siis. Jos tää on se, miltä tavallisesta ihmisestä tuntuu, miks kukaa pitää olemassa oloa minkäälaisena lahjana?
Huomenna olis menoa yksille synttäreille. Huvittais ihan hirveesti mennä mut en tiä viittinkö kumminkaa, on kysees vähä sellanen synttärisankari etten ihan tiedä että oonko sen kaveri vai vihaako se mua. On muutenki tällä hetkellä fiilikset ihan jossain vitun muualla ku katossa, pitää kattoa huomenna. Jos luet tän niin älä ota ittees, siihen ei oo mitää syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti