Self-destruction is such a pretty little thing

Mulla on aivan naurettava alemmuuskompleksikohtaus. Tekis mieli tulostaa tietokoneelta nätti ja hymyilevä naama ja liimata se tämän järkyttävän murjotuspesäkkeen päälle, tekis mieli värjätä hiukset ja tilata pidennyksiä ja tuuhennuksia, tekis mieli tiivistyä niin helkkaristi ja ostaa kivoja vaatteita. Mitä mä teen? Makaan päivät pitkät peiton alla maailmalta piilossa ja valitan kuinka mitää ei ikinä tapahdu. Mun tekis mieli puhua ihmisille, etenki yhelle ihmiselle, mut en saa kerättyä itseluottamukseni rippeitä että voisin sen oikeesti tehäki. Saamaton paska on saamaton paska vaikka sen mihin asentoon vääntäis ja mistä vinkkelistä kattois.