Tällänen pakkoavautuminen. Mua ärsyttää ku tutustun uusiin ihmisiin ja ne sanoo mulle että mä oon okei, et mä oon normaali, ku varotan niitä sillee et jos sanon jotain kummallista tai tilanteeseen sopimatonta niin se johtuu yksinkertasesti siitä että mun pää ei pelaa niinku normaalilla ihmisellä eikä mulla oo oikein tilanteentajua. Ei mua sillee haittaa jos tuntemattomat ihmiset pitää mua tavallisena teiniolentona, mut jos oon kaverustumas niiden kanssa niin sillon se vähä pukkaa ärsyttämään. Mua ei kiinnosta oonko oikeesti normaali vai en, pointti on siinä että mä en sitte kuollaksenikaa halua olla normaali. Normaali ei oo kiinnostavaa. Mä haluan ajatella että mussa on jotain sellasta epätavallista mikä tekee musta hullun sijaan mielenkiintosen ja tutustumisen arvosen ihmisen. Sitte ku lisää tähän tämän päälle vielä sen, että mä suurin piirtein tiedän millanen ihminen tällä hetkellä oon, tiedän hyvin ainoana ihmisenä maailmassa mitä mun pään sisällä liikkuu, mua ottaa päähän ku puolitutut rupee kertomaan mulle millanen oon. Niillä ei oo aavistustakaa.
Päivän positiivinen erityismaininta eräälle nuorelle herralle joka kerto mulle et oon mahtava tyyppi koska oon mitä ilmeisimmin rikkonu aivoni. Tälläsiä juttuja mä haluan kuulla.
Ps viimenen ilta briteissä ikinä vähä jännää:)
2 kommenttia:
niinku joku viisas joskus sanoi "mammu sä oot uimapatja"
jaa no se ::::::DDDDDddd onneks kukaa ei sentään väitä mua uimapatjaksi
Lähetä kommentti