Boys and their toys and their six inch rockets

Eilen oli jänisbileet pääsiäisen kunniaksi ja oli kivaa. Auton takapenkillä oli enemmän ihmisiä ku koko autos sais olla yhteensä ja oltiin helvetin kohteliaita. Paskanjauhanta neljältä aamuyöllä on paras. Tänään harrastamaan liikuntaa eli valtaamaan Krouvin tanssilattia koko illaksi siitä lähtien ku koko paska aukee, watch out bitches parketin partaveitset saapuu.

ready player one

Jokseenki ärsyttävää kuinka ärsyttävää kaikki aina on. Hautajaiset on typeriä. Kaikkien muiden surressa Emman aivot päättää muistaa kaikki hauskoimmat asiat mitä ikinä on tapahtunu ja vitsejä pukkaa mieleen, mut niitä ei voi kertoa kellekkää. Tiikerihai-laulu oli syy siihen miks pelkäsin haita pienenä, olin ihan varma aina veteen mennessäni että nyt sieltä tulee tiikerikakun näkönen, torahampainen kala ja pistää mut poskeensa. Lastenlaulut on julmia.

I'm sailing away to undiscovered seas

Mulla on ongelma ja sen nimi on polvet. Mä en suostu käsittämään mistä kulmasta katottuna lääkäreiden mielestä on normaalia jos 18-vuotiaan ihmisen polvet vihottelee muunmuassa sellasista jokapäiväsistä asioista kuten portaiden kävely, kyykistyminen, risti-istunnassa istuminen ja pyöräily. Levolla kuulemma paranee, olkaa hyvät ja haistakaa emätin, mä oon nyt lepäillyt tässä melkein kaks vuotta eikä mitää paranemisen merkkejä näy. Osa sanoo että pitää vahvistaa polvia ympäröiviä lihaksia; antakaa kertoa että kokeiltu on, ei pelitä. Sitte teen kuulemma kaiken väärin. Ugh leikkaan jalkani irti ja elän amputeena koko loppuikäni

You're thinking of what to do

Mun kameran laturi on ollu hukas vaikka kuinka kauan joten here have a drawing.

Ihan perkeleestä olla paska koulus. Tekis mieli olla hyvä mutta jos kaikki vapaa-aika menee internetissä luuhaamiseen ja siihen, että kuvittelee olevansa joku muu, ei oikein voi odottaa hyviä tuloksia. TV-sarjat ja eskapismi on paras mutta sit onki yhtäkkiä ihan perseestä ku tajuaa todellisuuden ja sen että hei, en ookkaa keskiaikanen velho. Saatika sitte sellanen luova kasa kirsikoita jonka jokanen lause kuulostaa siltä niinku se olis John Greenin kirjasta ja jonka joka ikinen teko ja liike suorastaan uhkuu omaperäsyyttä ja mielikuvitusta. Vois ehkä olla mielikuvituksen kannalta parempi jos lukisin enemmän kansissa olevia kirjoja ku tuhoaisin aivosolujani viettämällä 25 tuntia vuorokaudesta jonkilaisen näytön edessä. 

Rise with the moon, go to bed with the sun

"Make her a member of the midnight crew"

Olin niin paljo söpömpi kesän lopulla lisähiuksineni ja siroine nenätimantteineni. Tai sit se oli vaan tuo nimenomainen päivä jollon mun naama ja hiukset käyttäyty inhimillisesti, sitä ei ikinä tiedä. Luin hiihtoloman aikana lähemmäs 4000 sivua Homestuckia ja nyt on kuiva olo ku en voi lukea sitä millon tykkään ku pääsin ajantasalle ja oon purkanu turhautumustani runkkaamalla fanarttia jatkuvalla syötöllä. (Hiihtolomasta puheenollen; nukuin vitusti, söin vielä enemmän, olin yleisinhimillinen epäonnistuma yhteiskunnassa = syrjäytyjä, juhlin Miian synttäreitä ja olin kuskina puoli seittemään aamulla.) 

Se on muuten aina yhtä hämmentävää ku joku morjenstaa kaupassa. Jos se on joku tuttu niin ei sen niin väliä, sitte on helppo morjenstaa takas. Mut sitte jos se on myyjä? Emma unohtaa kuinka ääntä muodostetaan ja vilauttaa vain pienen ja hermostuneen hymyn. Myyjältä tulee tuima katse ja Emma yskäisee rohisten heti päästyään ohi, "mulla on ihan vitullinen flunssa, en saa puhua". Se on muutenki aina niin perseestä ku on ollu hetken hiljaa ja sit ku joutuu yhtäkkiä puhumaan niin sitä ääntä ei vaan tuu. Pitää yskiä vartti ennenku kurkku lämpiää tarpeeksi ja sieltä tulee ilmoille jotaki muutaki ku pihisevää ilmaa.