Olin niin paljo söpömpi kesän lopulla lisähiuksineni ja siroine nenätimantteineni. Tai sit se oli vaan tuo nimenomainen päivä jollon mun naama ja hiukset käyttäyty inhimillisesti, sitä ei ikinä tiedä. Luin hiihtoloman aikana lähemmäs 4000 sivua Homestuckia ja nyt on kuiva olo ku en voi lukea sitä millon tykkään ku pääsin ajantasalle ja oon purkanu turhautumustani runkkaamalla fanarttia jatkuvalla syötöllä. (Hiihtolomasta puheenollen; nukuin vitusti, söin vielä enemmän, olin yleisinhimillinen epäonnistuma yhteiskunnassa = syrjäytyjä, juhlin Miian synttäreitä ja olin kuskina puoli seittemään aamulla.)
Se on muuten aina yhtä hämmentävää ku joku morjenstaa kaupassa. Jos se on joku tuttu niin ei sen niin väliä, sitte on helppo morjenstaa takas. Mut sitte jos se on myyjä? Emma unohtaa kuinka ääntä muodostetaan ja vilauttaa vain pienen ja hermostuneen hymyn. Myyjältä tulee tuima katse ja Emma yskäisee rohisten heti päästyään ohi, "mulla on ihan vitullinen flunssa, en saa puhua". Se on muutenki aina niin perseestä ku on ollu hetken hiljaa ja sit ku joutuu yhtäkkiä puhumaan niin sitä ääntä ei vaan tuu. Pitää yskiä vartti ennenku kurkku lämpiää tarpeeksi ja sieltä tulee ilmoille jotaki muutaki ku pihisevää ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti